Jarmo Raukola
Sain ensimmäisen kitarani jo 11-vuotiaana lähinnä Elviksen innoittamana. Kitara roikkui kylläkin ensimmäiset vuodet seinäkoristeena, muutamaa ala-asteen juhlaa lukuunottamatta.
Yläasteella musiikinopettaja Raimo sai minut innostumaan enemmän soittamisesta, ja aloinkin velipoikani Markon kanssa tuottamaan kovaäänistä melua hiljaiseloa nauttiville maaseudun ihmisille Veneskoskella. Jatkossa kokoonpanoja oli erilaisia, ja soittelimme lähinnä omaksi huviksi suomalaisia hittikappaleita 80-luvulta sekä tietysti Paranoidia.
Intin jälkeen –92 muutto Tampereelle sai maalaispojankin muuttumaan. Mapen kanssa hankittiin opiskelijaboksi ja Mappe musiikkimiehenä sai houkuteltua minut bändiinsä basistiksi. Siitä alkoi varsinainen musiikillinen laaja oppimäärä. Soittelimme 4-5 hengen kokoonpanoilla muutamia keikkoja ja jossain vaiheessa nimeksikin saatiin Lowland Rosedale. Erään rokin SM-kisan jälkeen saimme musiikistamme määritelmän ”automankka hevipoppia”.
Samalla kun tuota aikaa oli, niin väsäsimme Mapen kanssa suomenkielisiä juomalauluja (lähinnä öisin), ja muutama keikkakin tuli vedettyä Duo Volttivapaat -nimellä. Tässä vaiheessa kuljettiin tukka pitkänä ja buutsit jalassa rokkarin elkein Tampereen mukulakivikaduilla.
Jossain vaiheessa Lowland Rosedale hajosi ja minulle tuli tauko soittamiseen, kunnes TV 2:lta soitti Laineen Arto ja pyysi mukaan kokoonpanoonsa, joka soitti nimellä Rockmasin. Soiteltiin covereita lähinnä 70-80-luvuilta.
Työt -98 ja muutto Kankaanpäähän -99 katkaisivat hetkeksi musiikillisen tajunnanvirran sekä pitkän hevitukan. Soittimet kerkesivät pölyttyä taas jonkin aikaa, kunnes RT-klubi herätti henkiin bändi-ideansa ja soitannon riemu sai jatko-osan minun kohdallani.
-Jarmo Raukola-