Matti-Pekka Korkeala
Esiintymisen ja musiikilliset puuhastelut aloitin 2-vuotiaana. Markan kolikolla sai kuulla laulupotpurin biiseistä ”Kaksipa poikaa Kurikasta”, ”Pieni nokipoika” ja ”Hämähämähäkki”. Tallenteitakin löytyy C-kaseteilta. Samoihin aikoihin alkoi pääkopassa soida erinäisiä Beatlesin ja Elviksen biisejä ja melodioita, joita tuli tapailtua vanhalla, poljettavalla urkuharmoonilla.
Musiikkiopiston aloitin 6-vuotiaana, ja pianon lisäksi 11-vuotiaana kuvioihin tuli mukaan kitara, ja onnekkaana oppilaana sain siinä opettajaksi Kantelisen Kustaan, joka oli jo siihen aikaan melkoinen virtuoosi. Muutama vuosi tuli soiteltua Westerlundin akustisella kitaralla, kunnes vuonna 1985 sain rippilahjaksi helmenvalkoisen sähkökitaran (Ibanez AR-350). Tämä Les Paul -kopio on kuvioissa ja keikoilla mukana vieläkin. Jossain vaiheessa piti opetella soittamaan vielä foniakin.
Ensimmäinen oikea bändi Tax Free perustettiin vuonna 1987 Perälän Antin innoittamana yhdessä Ylipaaston Petrin (soolokitara), Kontiaisen Jaskan (laulu ja kitara), Antilan Teron (rummut) ja Nurmen Tinon (basso) kanssa. Itse soitin vuoroin koskettimia ja kitaraa sekä lauloin taustoja. Biisit oli omia, ja ne vedettiin röyhkeästi lontooksi.
Eka demo äänitettiin Papiksen studiossa. Heitettiin muutamia keikkoja ympäri maakuntaa, ja yksi levykin saatiin aikaiseksi C-kasetin muodossa. Samoihin aikoihin tutustuttiin paripäiväisen bändikoulun kautta Pepe Willbergiin, jonka kotistudiossa äänitettiin yksi tuon levyn biiseistä. Oli siinä varmaan pilkettä silmäkulmassa, kun lähes karvattomat ja ainakin ajokortittomat teinit yrittivät vakuuttaa liveyleisön hitillään ”Drivin’ On The Highway”. Ensimmäinen keikoilla vedetty cover-biisi oli muuten ”Proud Mary”.
Reilun vuoden päästä kokoonpano vaihtui, kun bassoon heilahti Sami Seppälä. Samalla päätettiin vaihtaa nimeksi Co. Kane. Nimi keksittiin lyhenteeksi Company Kanesta, mutta lausuttuna se kuulosti ihan huumeelta ja se oli meidän mielestä niin rock. Perälän Hannun johdolla äänitettiin Porissa levykin, jonka tuotti Pepe Willberg. Pepe myös laulaa tuolla levyllä taustoja. Saatiin poppoolle jopa radiosoittoakin ja heitettiin keikkoja lähialueilla. Co. Kane hajosi kuitenkin ns. maantieteellisiin erimielisyyksiin, kun lukiot oli vain lusittu loppuun, ja opiskelut ja intit sekä muutot pois paikkakunnalta vetivät kavereita eri suuntiin.
Ns. manserock-aikana kuvioissa oli vuosien varrella monenlaisia bändiprojekteja, joista ensimmäisenä voitaneen mainita aitoa kasariheviä ammentanut Lowland Rosedale. Tästä alkoi myös mun ja Jamon yhteinen musiikkitaival. Alamaan ruusulaakso soitti omaa materiaaliaan ja heitti keikkoja lähinnä Tampereen alueella ja ympäristökunnissa. Lisäksi osallistuttiin myös Rockin SM-kisoihin, muttei päästy Tampereen Tullikamarilla pidetystä osakilpailusta jatkoon. Yhteiskeikkoja tehtiin myös Torvikoplan jäsenten kanssa, ja kyllä se aito torvisektio kruunaa tietyntyyliset vetäisyt! Yksi kohokohta oli eittämättä esiintyminen Bommareissa tuhansille bailaajille Yö-yhtyeen lämppärinä. Yksi demokin saatiin narulle. Tyyli vaihtui loppuvaiheessa jo enemmän bluesahtavaan suuntaan.
Samoihin aikoihin asusteltiin Jamon kanssa kimppakämpässä ja jakomielitautisina persoonina työstettiin hard rockin vastapainoksi kymmeniä omia, suomenkielisiä juomalauluja. Niitä sitten esitettiin Duo Volttivapaat -nimellä ympäriinsä erinäisissä pubeissa lähinnä juomapalkalla. Ja näitä tullaan kyllä vielä jossain vaiheessa äänittämään!
Muita mainitsemisen arvoisia projekteja olivat suomirockia soittava Rele, joka sai myös yhden demon aikaiseksi sekä Boys’nMaria, joka veivasi sekä covereita että omaakin matskua. Boys'nMarian riveissä heitettiinkin keikkaa jo ympäri Suomea. Kun työn perässä tuli muutettua takaisin Kankaanpäähän, tuli myös musiikkitouhuihin muutamien vuosien paussi. Kiitoksia kaikille bändi- ja soittokavereille: Masa, Timppa, Ykä, Tero, Tino, Jaska, Sami, Teemu, Antti, Kaisa, Hannu, Linkki, Jussi, Jarkko, Mika, Petri K., Pasi, Pietu, Jone, Maria, muut Scoogiet ja useita muitakin - lista ei ole missään nimessä kaiken kattava... Siitä on siis pikku hiljaa ajauduttu tähän pisteeseen, joten rock on!
-Mappe Korkeala-