Jukka Kallionkieli
Musiikillinen herääminen tapahtui 1970-luvun puolenvälin jälkeen kuultuani Hurriganesia, joka oli siihen aikaan tyypillisesti kaikkien huulilla. Käännekohta musiikillisen identiteetin löytymiseen tapahtui vuonna 1978, jolloin radiossa pyöri ohjelma "rock and rollin villit vuodet". Sieltä sai ensi kosketuksen 1950-luvun musiikkiin Chuck Berryn, Little Richardin ja Jerry Lee Lewisin puolen tunnin tarinoiden ja hittibiisien kautta.
Olin ns. mennyttä miestä kun toi leka osui... enkä ole vieläkään siitä toipunut. Ensimmäinen instrumentti, Gallanin sähköbasso, tuli hommattua vuonna 1979, ja sillä alkoi soittaminen ja vuoden kestänyt jakso musiikiopistossa. Bassolla soittaminen ei luonnollisesti ole yksin kivaa, joten koottiin v. 1980 eka bändi. Kun kerran nuoria oltiin, laitettiin nimeksi The Rockin Kids. Bändiin kuuluivat lisäkseni luokkakaverit Pasi Junnila (rummut), Kustaa Kantelinen (laulu ja kitara) sekä serkkupoika Harri Widen (kitara). Noin puolitoista vuotta soiteltiin ja keikkailtiin illanvietoissa ja osallistuttiin erilaisiin bänditapahtumiin. Mun ja Harrin musiikkimaku oli 50-luvun rokettirollia ja Pasin ja Kustaan hiukan rankempaa, joten eriydyttiin kahdeksi eri bändiksi.
Dixie Fried's New Rangers aloitti syksyllä 1981. Soitin siinä kesällä
hankkimaani upouutta kontrabassoa, ja aloitin lauluhommelit. Bändiin kuuluivat lisäksi veli Markku Kallionkieli (rummut), Jari Rintala (komppikitara) ja Harri Widen (soolokitara). Musiikki oli suht askeettista rockabillya. Bändi teki muutamankymmentä keikkaa lähinnä 100 km:n säteellä kodista. Levyä ei saatu aikaiseksi.
Vuonna 1984 haluttiin laajentaa repertuaaria, ja musiikkityyli muuttui jive-pohjaiseksi rock and rolliksi. Uusi kokoonpano oli seuraava: itse kitara ja laulu, broidi Markku siirtyi rummuista pystybassoon, Rintalan Jari soolokitaristiksi sekä uusiksi jäseniksi Risto Kaivola trumpettiin ja Matti Paloposki tenorisaxofoniin seka Pasi Kuirinlahti rumpuihin. Widenin Harri jäi tässä vaiheessa pois rivistä. Orkesteri keikkaili nimellä Downtown Swingers. Ohjelmistossa oli Bill Haley's Cometseja, The Stargazersia... Louis Jordania ym. fonikamaa. Studioaika oli jo varattu, mutta se jäi käymättä, kun hiottiin biisejä eikä oltu loppujen lopuksi 100 prosentin tyytyvaisiä päästämään matskua levylle. Vuonna 1987 pantiin pillit pussiin kavereiden lähdettyä inttiin ja muutettua pois paikkakunnalta.
Musiikkihommat jäi mun osalta 10:ksi vuodeksi narikkaan. Vuonna 1997 koottiin kaverini Nurmisen Jussin häihin orkka, jolla vedettiin siellä muutama biisi. Taas alkoi polttelemaan... RT-klubissa tutustumieni kavereiden kanssa alettiin veivaileen musaa. Soitettiin eri solistien kanssa lähinnä räätälöidyissä tapahtumissa.
Vuonna 2003 piipahdin Amerikassa, ja samalla piti päästä Nashvillessa tekemään sinkku. Siellä syntyi "Blue Suede Shoes", ja kipinä originaalijuurille alkoi taas olla kova. Kaivoin läskibasson naftaliinista, ja alettiin nykyisten Scoogie Bros -kundien kanssa vetämään vanhoja ralleja. Nyt vuonna 2010 kipinä palaa isolla liekillä... Scoogiet tekee toista levyään ja soittamisfiilingit on korkeat.
Let's keep on rockin'... always fifties style rock and roll, man!
-Jukka Kallionkieli-